27.4.2017

verhomietteitä

Joka kevät se iskee, sisustuskuume. Vaikka pää on välillä aika mössöä yövalvomisten vuoksi, taitaa tuo järki sen verta kuitenkin pelittää, että ehtii miettimään sisustuksellisiakin muutoksia kotiin. Kieltämättä näin vauvakuplassa ollessa suosituimmat nettisivut taitannee olla kaikki vauvanvaatteita ja leluja koskevat saitit. Kuitenkin näin kotona aikaa viettäessä 24/7 on välillä ajateltava niitä "omia juttujakin". Tällä kertaa sain päähänpinttymän olohuoneen verhojen uusimisesta. Mitä jos vaihtaisin verhot kuviollisiin ja jopa värillisiin? Keräsin muutamia suosikkeja kollaasin muotoon. Jostain kumman syystä suurin osa on yllättäen graaffisia mustavalkoisia kuoseja, mutta en voi sille mitään että olen hieman värisokea. Jos nyt jotain väriä toisin, niin ehkä jotain tuommosta kivaa persikkaista. En sitten tiedä, mitä meidän talouden toinen päättävä osapuoli tuumaa tuommoisiin suhteellisen naisellisiin värityksiin. Tätä täytynnee nyt pohtia. Aikaakin olisi ommella, joten verhojen ei tosiaan tarvitsisi olla edes valmiit.

26.4.2017

vauvan ilo



Olen ollut äärimmäisen kiinnostunut ravintoasioista jo muutaman vuoden. Oikeastaan sen jälkeen, kun sairastuin reilu neljä vuotta sitten masennukseen, otin kaiken mahdollisen tiedon vastaan siitä, kuinka oloa voisi helpottaa edes hitusen luonnollisin keinoin. Ravintoasioiden myötä myös ravintolisäasiat tulivat tutuiksi.

Olen helposti stressaantuvaa sorttia. Minut on luokiteltu erityisherkäksi ihmiseksi, minkä vuoksi reagoin voimakkaammin aika lailla kaikkeen mahdolliseen ja sitä myötä myös stressaannun helposti. Stressi taas kuluttaa elimistöstä vitamiineja. Nykyisin teollistumisen myötä ravinnosta on lähes mahdoton saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja varsinkin jos elimistö on pienessäkin stressitilassa, on vitamiineja hyvä tankata purkista. Kaikki vitamiinit eivät suinkaan ole ns. hyviä eikä vitamiinejakaan pidä syödä turhaa. On tärkeää valikoida ne oikeat ja puhtaat valmisteet. Itse olen kokeilun kautta löytänyt minulle sopivimmat valmisteet. Syön vaihdellen eri vitamiineja, en suinkaan koko ajan kaikkia samoja. Tällä hetkellä tärkeimmät ovat monivitamiinivalmiste imettäville äideille, vahva kalaöljyvalmiste e-epa + dha, D-vitamiini, Kalsium (en syö juurikaan maitotuotteita), magnesium sekä viimeisimpänä ja jopa tärkeimpänä probiootit. Probiooteista on tänä päivänä kirjoitettu hyvin paljon ja siitä miten suoliston kunto vaikuttaa mielialaan. Söin probiootteja myös raskausaikana ja uskon sillä olevan vaikutusta myös siihen, että meillä tuhisee tuolla vallan tyytyväinen ja rauhallinen pieni miehen alku. Maitohappobakteerit ovat mielestäni raskausaikana varsin tärkeä ravintolisä pienen ihmisen kehitykselle. Tästäkin on kirjoitettu hyvin paljon ja viimeisimpänä luin Turun Yliopistollisen sairaalan tutkijan Eveliina Munukan kirjoittaman artikkelin "Probiooteilla infektiota vastaan".

Vitamiinien lisäksi käytän ruokavaliota täydentämään Synergyn L-arginiini valmistetta sekä viherjuomaa, joka tasapainottaa elimistön PH-tasapainoa. Olen käyttänyt tuota L-arginiinia sisältävää Proargi-nimistä tuotetta jo kohta kaksi vuotta eikä loppua näy. Aloitin tuotteen kokeilun hieman skeptisesti, mutta kahden viikon kokeilun jälkeen huomasin niin hurjan muutoksen omassa vireystasossa, unessa ja keskittymiskyvyssä, että sille tiellä jäin. Muutaman kuukauden käytön jälkeen minulta hävisi "aivosumu" ja kaikinpuolin muutenkin olo muuttui koko ajan postiivisempaan suuntaan.

Imetyksen alkutaipaleella kokeilin maidonnousuun kuvassa näkyvää Frantsilan vauvan ilo-teetä. Ja voi kyllä, tee toimi! Juon edelleenkin tätä kupin-kaksi päivässä ja välillä kun olen unohtanut sen juoda, ei maidontuotanto ole ollenkaan niin runsasta. Suuri suositus siis tälle täysin luomutuotteelle! Kaiken tämän lisäksi vauva on poikkeuksellisen tyytyväinen seuraavasta syötöstä, kun olen tämän juonut. Naureskelee vain syönnin jälkeen. Äidin ravintohan vaikuttaa kahden-kolmen tunnin viiveellä rintamaitoon ja sitä kautta tietysti vauvaankin. Tee siis todella toimii nimensä mukaisesti - vauva on iloinen.

arjen rutiineista

Rakastan rutiineja. Ne helpottavat elämää kummasti, ja varsinkin nyt pienen vauvan kanssa samalla kaavalla toistuvat rutiinit ovat yksi tärkeimmistä asioista arjen toimivuuden kannalta. Tässä lyhyesti kerrottuna meidän päivän kulku sisältäen rutiinit, jotka ovat tässä kuukauden aikana muotoutuneet.

Aamu

Heräämme vauvan kanssa vaihdellen klo7-9 aikaan, tai no äiti herää ja vauvahan jatkaa taas unia seuraavasta syötöstä. Esimerkiksi eilen aamuna poitsu antoi äidin nukkua jopa puoli yhdeksään. Luksusta verrattuna edellisten päivien seitsemän herätyksiin. Toki tätä ennen syötiin klo6:30 ja sitä ennen 3:30. Meillä syödään siis päänsääntöisesti kolmen tunnin välein, mikä onkin näin pienelle vauvalle se optimi syöntiaika.

Aamuherätyksen jälkeen syötän pojan, vaihdan vaipan ja laitan unille joko yläkerran pinnikseen tai alakertaan päiväunisänkyyn. Sen jälkeen alkaa äidin aamutoimet. Laitan itkuhälyttimen sängyn viereen, jotta kuulen jos poitsu päättääkin herätä kesken unien. Sen jälkeen itse suihkuun, pukeutuminen, aamusiistiytymiset ja aamupala. Näiden jälkeen saatan ehtiä hieman järjestelemään alakertaa.

Poika heräilee aamulla yleensä tiheämmin. Tänään hän nukkui aamusyötön jälkeen puolitoista tuntia pinnasängyssä. Tämä aika riittää vallan hyvin minun aamutoimille. Sittempä sama kaava toistuu. Syöttö, vaipanvaihto, vauvan aamuputsaukset ja päivävaatteiden pukeminen. Siirrymme alakertaan, jossa pötkötellään vähän aikaa lattialla ensin selällään ja sen jälkeen mahallaan. Niskan vahvistamista pyritään tekemään ainakin se kolme kertaa päivässä massullaan ollen. Tämän jälkeen laitan pojan nukkumaan fleecehaalarissa päiväunisänkyyn. Näitä unia poika nukkuu sen parisen tuntia.


Keskipäivä

Puolen päivän unien aikaan eli noin klo10:30-12 ehdin siivota yläkertaa: pedata sängyn, laittaa edellisen päivän pyykit kaappiin ja laittaa uuden koneellisen pyörimään. Kyllä, meillä pestään pyykkiä melkeimpä joka päivä ja siivotaan myös (vaikkakin kuvassa on nyt vähän tavarat hujanhajan). Kummasti sitä vaan likapyykkiä kertyy. Tämä pikkumies nimittäin puklaa päivässä kahdesta kolmeen bodya ja kakkii likaiseksi vähintään yhdet housut.

Seuraavan heräämisen ja syötön jälkeen lähdetäänkin ulkoilemaan. Tämäkin sattuu pääsääntöisesti klo11:30-13 välille. Toisinaan käyn ulkoilemassa yhdessä äitiystävän kanssa ta sitten ihan itsekseni Liitu-koira mukanani. Ulkoilun jälkeen poika nukkuu monesti vielä tunnin joko ulkona tai sisällä. Näiden unien aikaan ehdin itse syödä lounaan vaihtelevasti klo13-15.



Iltapäivä

Iltapäiväunet ovat monesti ne pisimmät, melkein kolme tuntia, ja näistä pyrin itsekin lepäämään. Joko nukun tunnin päiväunet tai jos ei väsytä, teen omia juttuja, kuten nyt kirjoitan blogia. Iltapäivästä odotellaan myös isiä kotiin ja aloittelen päivällisen teon monesti klo17-18 aikaan. Alkuillasta poika ottaa vielä monesti yhdet unet ennen iltatoimia.

Ilta

Illalla poika aloittaa monesti tankkaamaan yötä vasten ja syö useamman kerran ennen nukkumaan menoa. Klo21-22 siirrymme yleensä yläkertaan joko iltaitkun saattelemana (tämä on usein päivän ainoa hetki, kun meillä itketään kunnolla) tai sitten rauhassa massu täynnä. Iltapuuhiin kuuluu yleensä perus pesut (pylly, kaula, kasvot, kädet, kainalot, korvantaustat ja napa) tai kylvetys saunan lämmittäessä kivasti kylpyhuonetta ja yöpuvun pukeminen. Sänkyyn rauhotutaan vaihdellen unipussissa klo22-00. Tätä ennen imetän ja annan vielä korviketta päälle, jotta saadaan yksi hieman pidempi -tai no kolmen tunnin- pätkä unta. Tämä ystävältä saatu vinkki on auttanut hurjasti omaan jaksamiseen, sillä ennen tätä poika söi öisin välillä 1,5 tunnin välein. Nyt kun saan edes kerran yössä sen kolmen tunnin yhtäjaksoisen unen, jaksan päivän paljon paremmin. Joku tietysti voi olla huolissaan, että kärsiikö tästä maidontulo, mutta kun syötän pojalle ensin molemmat rinnat ja vasta sen jälkeen korvikkeen, ei pitäisi olla huolta maidontuotannosta.



Yö vaihtelee luonnollisesti siitä, moneltako poika on nukahtanut. Viime yönä hän nukahti noin klo22:30 ja heräsi seuraavan kerran 01:20. Tästä syöttö niin, että annan ensin toisen rinnan, sitten vaipanvaihto ja sen jälkeen toisen rinnan syöttö. Näin hän alkaa väsyä jo rinnalle, jolloin nukuttamiseen ei enää mene aikaa keskellä yötä. Yöllisiin syöttö- ja vaipanvaihto ja nukutus-hommiin menee vaihdelle 20-40 minuttia. Seuraava herätys olikin sitten viideltä. Eli sain näiden kahden syötön välissä sen tärkeän noin kolmen tunnin unipätkän. Ja taas sama homma toistuu ja unille. Seuraava herätys olikin sitten 7:30, josta itse nousinkin jo ylös. Ja aamu alkaa samalla kaavalla. Saan siis vaihdellen 6-8 tuntia unta, joka on pilkkoutunut yleensä kolmeen pätkään. Ilman imetyshormoneja tämä olisi varmasti tuplaten raskaampaa, mutta niin se vain luonto hoitaa tämänkin asian kummallisen hyvin - hormooneilla on todentotta suuri vaikutus moneen asiaan.



17.4.2017

raskausajasta


Milloin sait tietää raskaudesta ja milloin kerroit muille asiasta?

Tiesin jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että nyt tapahtuu kehossa muutoksia. Olimme Tampereella kesälomareissulla ja kehossa tuntui jotenkin erilaiselle. Taisi olla heinäkuun puoliväli. Raskaustestin tein heinäkuun lopulla ja plussaahan se näytti. 
Olen todella huono pitämään positiivia salaisuuksia, varsinkin tämä pitkään odotettu salaisuus oli hankalaa pitää salassa ystäviltä ja työkavereilta, jotka näkivät minua päivittäin. Ystävät saivatkin tietää iloisen uutisen ensimmäisenä, heti plussatestin jälkeen ja työkavereille taisin kertoa viikolla kuusi. Vanhemmille ja sisarruksille panttasimme tietoa viikolle 12 saakka, ihan vain varmuuden vuoksi ja että np-ultrasta saataisiin hyvät uutiset. 
Hyvä ystäväni on opiskellut vyöhyketerapiaa ja kertoi minulle jo pari vuotta sitten, kuinka korvasta näkee kohdun pisteestä onko raskaana ja että tuleeko tyttö vai poika. Tyttö näkyy oikeasta korvasta ja poika vasemmasta. Näin itselläni tuon ryynimäisen pallukan jo ennen raskaustestin tekoa ja vasemmassa korvassahan se oli. 

Kuinka raskausaika sujui kokonaisuudessaan?

Näin jälkeenpäin muistellen raskausaikaani, olen todella kiitollinen siitä, kuinka hyvin tuo yhdeksän kuukautta loppujen lopuksi sujui. Toki harmittaa, etten voinut olla töissä pidempään, mutta muuten pääsin varsin helpolla. En oksentanut kertaakaan, mieli pysyi vallan positiivisena ensimmäiset kaksi kolmannesta - viimeinen kolmannes tai oikeastaan viimeinen kuukausi oli henkisesti ehkä raskain koko raskausajasta, sillä synnytyspelko varjosti mieltä päivisin hyvinkin paljon. Myös viikolla 26 todettu raskausajan diabetes harmitti kovin, mutta sain sen pidettyä todella hyvin aisoissa ruokavaliohoidolla. Parasta aikaa raskaudessa oli ehdottomasti keskimmäinen kolmannes, jolloin voin mitä parhaiten, ja esimerkiksi töissä pystyin tekemään asioita jopa normaalia tehokkaammin. Töistä jäädessäni pois kokonaan raskausviikolla 31 liitoskivut olivat kovimmillaan ja supistuksia alkoi tuntua pienestäkin rasituksesta.  Liitoskivut alkoivat jo viikolla 28 ja silloin olinkin jo ensimmäisen viikon sairaslomalla. Nämä kivut olivat sen verta ikävänlaisia, että jopa koiran ulkoilutus lähipusikossa tuotti tuskaa. Kokonaisuudessaan koen kuitenkin, että raskaus sopi minulle ja olen hyvilläni siitä, kuinka mukavasti kaikki sujui.

Mikä oli parasta?

Parasta raskaana ollessa oli ehdottomasti nähdä kehon muutos ja tuntea ensimmäiset hipsutusliikkeet vatsassa ja myöhemmin sitten kunnon mojovat potkut. Iloisen mielen toi myös asiakaspalvelutyössä vakioasiakkailta saadut onnittelut ja kehut kauniista vatsasta.


Mikä oli ikävintä?

Fyysiset kipuilut loppuajasta ja synnytyspelko olivat ehkä ne kaikista ikävimmät asiat.  Koin myös jokseenkin kiusallisena sen, kuinka "vapaata riistaa" sitä raskaana ollessa on kaikenmaailman kommenteille "ompa poikkeuksellisen iso vatsa noille viikoille" "lähdehän siitä lyllertämään.." jne. Vaikka uskon, ettei kukaan pahalla varmaan noita kommentteja sanonut, tuntuivat ne sillä hetkellä ikävälle. 



Mitkä olivat ruokahimot?

Alkuraskaudessa söin vielä gluteenittomasti, mutta ehkä viikolla kahdeksan aloin syömään pikkuhiljaa normaalisti kotimaisia viljatuotteita. Tämän myötä ruisleipä + juusto oli yksi ehdottomasti kovin himotus. Ja oikeastaan kaikki suolainen ja epäterveellinenkin ruoka, kuten sipsit pitsa ja peruna kaikessa mahdollisessa muodossaan. Myöhemmin myös kaikki makea, erityisesti kaikki leivonnaiset ja taikina kaikissa muodoissaan (kyllä taikina, niin omituista kuin se onkin!) meinasivat viedä järjen, kun niitä teki niin kovin mieli ja loppuajasta en niitä voinut syödä radi-tuomion vuoksi.

Entä ruokainhokit?

Alkuun kaikki makea ällötti, mutta aika nopeasti sekin muuttui. 

Mikä yllätti?

Kuinka nopeasti viikot vierivät ja kuinka hankalaa nukkuminen oli puolen välin jälkeen. 

Mikä harmitti?

Niinkuin mainitsin tuolla yllä, muutamat ikävät kommentit harmittivat, ja se kun jouduin jäämään töistä melko ajoissa jo pois.

Mikä oli raskausajan lempivaatetus?

Mahan näkyessä kunnolla ihaninta oli pukeutua vartalon myötäisiin vaatteisiin, kun ei tarvinnut miettiä pömpöttääkö vatsa ja näytänkö lihavalta. Raskausvatsan kanssa ei tosiaan näitä ongelmia ollut ja pukeutuminen olikin haastellisuudessaan myös ihanaa. Lempivaatetus taisi olla leggingssit + tunika + neule ja myös erilaiset hameet tiukkoine yläosineen. 

Mikä huvitti raskausaikana?

Vauvan hikka huvitti joka ikinen kerta, askelten hitaus loppuajasta ja kovat potkut masuasukilta, jotka näkyivät vatsan muljahteluina puolelta toiselle.

Kuinka urheilit raskausaikana?

Ennen raskautta kävin kuntosalilla ja lenkillä, mutta alkuraskauden väsymys sai urheilu-minäni talvihorrokseen ja salilla käyminen stoppasi heti ensimmäisillä viikoilla. Tämä hieman harmittaa näin jälkikäteen, sillä olisin voinut estää esimerkiksi kovat selkäkivut treenillä - tai sitten en. Mistä näistä tietää. Tuskin se nyt asiaa olisi pahentanut. Päivätyöni on kuitenkin sen verran "liikunnallista" (askelmittari näytti 10h päivän aikana 38 000 askelta), että annoin itselleni luvan luistaa muusta urheilusta. Raskausajan liikunta koostui siis hyötyliikunnasta työmaalla ja muutamista kävelylenkeistä viikossa koiran kanssa.




15.4.2017

Mestaripiiros



"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään


Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut


Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sait
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait


Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan"

-Anna Puu Mestaripiiros-

Meidän rakas poikamme syntyi perjantaina 24.3.2017 klo 6:39, samana päivänä, kun minun isäni on syntynyt. Papalle paras mahdollinen syntymäpäivälahja. Potra poika painoi 3930 grammaa ja oli 53 cm pitkä. Nämä mitat ylitettiinkin reippaasti alle viikossa, sillä ruoka maistuu hänelle vähän turhankin hyvin. Kymmenen vuorokauden paino neuvolatädin kotikäynnillä oli jo 4280 grammaa ja kasvu jatkuu huimaa vauhtia.


Kerron nyt tiivistettysti kuulumiset ja myöhemmin sitten tarkemmin lisää. Synnytys meni kätilön mukaan kuin oppikirjasta. Eli olen itsestäni enemmän kuin ylpeä! Kova synnytyspelkoni varjosti etenkin loppuraskautta melko lailla ja varsinkin pojan suuren kokoarvion vuoksi jännitin, että kuinka tästä hommasta tulen oikeen selviytymään. Käynnistyspäätös tehtiin helmikuun lopulla ja tätäkin jännitin hurjasti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin. Synnytys käynnistettiin keskiviikkona ja poika syntyi perjantaina. Käynnistyksestäkin jäi oikein hyvät muistot, sillä kaikki tapahtui hyvin pehmeästi astettain. Varsinaisen synnytyksen kestoksi laskeskelin itse noin 15 tuntia. Pahinta tästä ajasta olivat ensimmäiset cm-avautumiset ja lopuksi ponnistus.  Sain kaiken toivomani kivunlievityksen ammeesta lähtien, joka olikin kaikista parhain kivunlievitys. Muistan synnytyksen aikana ajatelleeni, ettei enää koskaan ikinä tähän hommaan uudelleen, mutta niin se vain kaikki unohtui ja äkkiä. Niinkuin kaikki ovat kertoneet. 



Kotona vauva-arki on mennyt toistaiseksi hyvin. Imetys sujuu ja poika nukkuu vaihdellen kahden-neljän tunnin pätkissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa poika ei itkenyt nimeksikään ja nukkuikin hyvin kolmisen tuntia kerrallaan. Kahden viikon jälkeen itkuisuus on lisääntynyt (niinkuin tuntuu käyvän monen vauvan kohdalla, mitä olen kuullut ja lukenut), mutta edelleen ollaan siellä "normaalin itkun rajoissa"..ei siis huudeta tuntitolkulla putkeen, vaan hetkittäin. Taitaako 20 minuuttia olla pisin yhtämittainen aika kunnon itkua. Ei siinä, sekin tuntuu ikuisuudelta ja raastaa äidin sydämen vereslihalle, mutta niin vain siihenkin alkaa tottumaan. Toivottavasti tämä ei tästä pahenisi, vaan saataisin pitää meidän suhteellisen tyytyväinen ja rauhallinen poitsu tästäkin eteenpäin. Toki kaikki on mahdollista, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä. 



Oma vointi on ollut toistaiseksi hyvä. Vauvakuplassa eläminen ensimmäiset kaksi viikkoa oli ehkä parasta aikaa elämästäni. Kaikki näyttäytyi vaaleanpunaisen linssin läpi. Nyt hormoonien tasaantuessa huomaan myös oman mielialan palautuvan ennalleen. Vielä ei kuitenkaan mitään masennuksen merkkejä ole havaittavissa ja voi kun rukoilen, että säästyisin siltä. Kaikkeen olen kuitenkin ennalta varautunut ja huomaan murehtivani jo ennalta asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut. Toivotaan siis tämänkin suhteen, että tähdet olisivat paikallaan taivaalla ja saisin nauttia tästä vauva-ajasta kaikkine iloineen ilman lääkityksiä. Fyysisesti synnytyksestä palautuminen on yllättänyt nopeudellaan. Joka aamu ihmettelen pienentynyttä vatsan seutua, joka on jo aika lailla normaalin mitoissa. Minullehan kertyi raskauskiloja melkein toistakymmentä, ja enää noista on jäljellä seitsemän. Uskoisin tämän lähtevän imetyksellä ja vaunulenkeillä. Tai vaikka paino jumahtaisikin tähän, en kuitenkaan olisi paljoa ylipainoinen, sanotaanko että kolmen-neljän kilon pudotus olisi jo sellainen mihin olisin tyytyväinen. Onnekseni säästyin myös raskausarvilta, kiitetään tästä hyviä geenejä ja ahkeraa Bio Oilin käyttöä. 


Kaiken kaikkiaan täällä on asiat vallan mallillaan. Toki pidempiä unia äiti kaipailee, mutta jospa sekin joskus normaalisoituu. Isi saa nukuttua välillä jopa 10 tunnin unia, mutta omat unet jäävät vaihdellen 4-8 tuntiin / yö herätyksineen. Tällä hetkellä meillä taitaa olla jonkin sortin tiheän imun kausi, sillä syöttöväli on ollut lyhyimmillään tunnin mittainen. Tämäkin on vaihe, joka saattaa viikon sisällä muuttua. Edelleen eletään hetkessä ja nautitaan nyt tästä kaikesta mitä meille on suotu. <3

20.2.2017

Spring vibes





Muutama kuva kevätilmeen kokeneesta olohuoneesta. Siivoilin perjantaina viikonloppusiivousta ja sain inspiraation kokeilla jotain uutta ilmettä sohvalle. Pieniä juttuja, mutta lookki muuttuu aika lailla.

Olen ollut nyt kotona sairaslomalla jo neljättä viikkoa putkeen. Edellisen sairasloman jälkeen ehdin käydä jopa kaksi päivää kokeilemassa töitä, mutta selkä ja massu ei tästä taaskaan tykännyt. Oli siis hyväksyttävä tilanne ja tehdä päätös kotiin jäämisestä. Nopeasti tämä aika on mennyt, vaikka alkuun mietin miten ihmeessä saan ajan kulumaan. Olen tehnyt pääasiassa vain mukavia asioita kuunnellen omaa kehoa ja levännyt, sillä sitä olen todella tarvinnut. Yöheräilyt ovat tulleet nimittäin jo hyvin tutuiksi; vauva nukkuu yöt pääosin ilman meuhaamista, mutta itsellä hormoonit herättelevät ja valvottavat aamuyöstä. Huomenna alkaakin sitten vihdoin virallisesti äitiysloma eli viimeisiä viikkoja viedään. Ja kyllä sen olossakin tuntee. Kävely on hankaloitunut entisestään eikä pitkään istuminenkaan tunnu hyvälle. Toisena päivänä olo on todella hyvä ja jaksan käydä kahden kilometrin taaperruslenkkejä, toisena päivänä sitten pelkkä koiran ulkoiluttaminen on liikaa. Tämmöistä tämä nyt taitaa loppuajan olla, odottelua ja päivä kerrallaan elämistä. Olen silti hyvin kiitollinen ja en malta odottaa, että saataisiin meidän pikku-ukkeli jo tänne massun ulkopuolelle. <3

16.2.2017

DIY-päiväunisänky vauvalle








Eilisen iltanikkarointina saimme aikaan DIY-vauvan sängyn; minä toimin luovana johtajana ja mieheni rakenteli sängyn valmiiksi. Vauva tulee nukkumaan yöt yläkerrassa pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. Päivisin oleskelemme alakerrassa ja halusin jonkin helposti liikuteltavan sängyn  alakertaan. Nukkuuhan vauva ensimmäisinä kuukausina suurimman osan vuorokaudesta.

Törmäsin Pinterestissä kuvaan, jossa oli tehty vastaavanlainen vanerinen vauvansänky. Tuosta kuvasta inspiroituneena ajattelin aluksi teetättää sängyn, mutta koska kotoa löytyi muutama joutavana oleva vanerilevy, ajattelin kokeilla sängyn tekemistä itse. Tarvittiin vain sirkkeli, jolla saisi leikattua vanerilevyt oikean kokoisiksi. Onnekseni meiltä löytyy naapurista remonttialan ammattilainen, joka suostui auttamaan meitä levyjen sahauksessa. Olen kyllä niin kiitollinen, että häneltä liikeni tämmöiselle pikkutuhrailulle aikaa!

Tämä moderni vauvansänky on tehty täysin olemassaolevista materiaaleista, ainoastaan pyörät, ruuvit ja kulmaraudat ostettiin uutena rautakaupasta. Sängyn muoto olisi ollut hieman leveämpi ja matalampi, jos en olisi käyttänyt äitiyspakkauksen patjaa sängyn koon suunnittelussa. Ajattelin, että tämä sänky olisi hyvä saada koottua mahdollisimman pienellä budjetilla, joten kaikki olemassaoleva materiaali oli hyvä ottaa hyötykäyttöön. Korkeus osoittautui loppujen lopuksi myös oikein hyväksi (vaikka aluksi mietin onko tämä liian korkea), sillä sänkyä on erittäin helppo liikutella näin. Myöhemmin pienillä muutoksilla tästä saadaan oikein passeli lelulaatikko - lelusäilytys, kun tuntuu olevan monella perheellä ongelma. Alhaalla olevista kuvista näette hieman työvaiheita. Sängyn pohja on siis nostettu hieman ylemmäksi, jotta vauva ei nuku lattiantasossa. Pohja kiinnitettiin runkoon kulmaraudoilla.

Aika mahtava tästä tuli, vaikka itse sanonkin! En voisi paljoa tyytyväisempi olla. :)


15.2.2017

valaisin makuuhuoneessa







Makuuhuone sai vihdoinkin kattovalaisimen, jonka puutteesta kirjoittelinkin tänne muutama viikko takaperin. En raaskinut tilata Elloksen Himla-valaisinta, joten tämä on Ikean budjettiratkaisu. Yllättävän paljon antaa ilmettä kokonaisuuteen tuommoinen näyttävän kokoinen valaisin. Uutena tulokkaana makkarista löytyy myös tuo jättikokoinen pellavatyyny. Pellava on kyllä ollut aina yksi lempimateriaaleista kodin sisustustekstiileissä, ja nyt varsinkin kun aidot materiaalit ovat vahvana trendinä. Pieniä muutoksia, mutta antavat kummasti ilmettä!

22.1.2017

haaveilua


"Jos olisi paljon rahaa.." - Tällä ajatuksella on aina toisinaan kiva leikitellä, vaikka eihän se materiaali ihmistä onnelliseksi tee, vaan ne aidot ja tärkeät asiat, kuten perhe, terveys, ystävät jne.
Tein nyt kuitenkin aamupäivän ratoksi tällaisen muutaman tuotteen kollaasin, johon keräsin pitkään haaveena olleita kotimaisia sisustustuotteita.

Pisimpään näistä olen unelmoinut Artekin Mademoiselle kiikkutuolista. Tykkään modernista sisustuksesta, mutta siellä seassa saa olla perinteikkäitä ja jopa hieman romanttisiakin murusia. Tämä kiikkutuoli on minusta juuri sitä; samalla moderni, mutta perinteikkään romanttinen.

Sohvahaaveilu on ollut kuumana jo toista vuotta, mutta toistaiseksi emme ole raaskineet ostaa uutta, sillä entinenkin palvelee ihan ok. Tämä HT Collectionin uusin tulokas Nordic sai sohvahaaveilut ihan uudelle levelille viime kesänä, kun näin tämän livenä. Juuri täydellinen meille: löhömäisempi istumasyvyys, pehmeän jämäkkä istuttavuus, kauttaaltaan pestävät päälliset, kevyt ja moderni muotoilu. Kapeat käsinojat ovat nyt se tämän päivän trendi sohvissa. Samaa lookkia löytyy myös Hakolan Lazy-sohvasta, johon ihastuin niinikään viime syksynä Design Market tapahtumassa. Lazyä onkin nyt näkynyt paljon blogi- ja Insta-kodeissa, liekkö siinä ihan klassikko-ainesta? Jokatapauksessa plussat kotimaisen perheyrityksen kannattamiselle. Kotimaisuuden suosiminen on tänä päivänä tärkeää ja jokaisella kotimaisella ostoksella tulee tuettua suomalaista työtä. Oli kyseessä kotimainen elintarvike tai pienen käsityöläisyrityksen tuotteet. Suosittelen siis punnitsemaan vaihtoehtoja hankintoja tehdessä.

Adean sohvapöydät olivat minulla listan ykköspäässä miettiessäni sohvapöydän vaihtoa. Noh, tässä kohtaa ei ollut niitä ylimmäräisiä satasia, ja valinta osui täysin käytännöllisyyden ja budjetin sanelemana toisaalle. Joskus niitä kompromisseja on tehtävä. Näistä pöydistä jäin siis edelleen haaveilemaan. Ehkä sitten seuraavaan kotiin?

Mum's:n Koko Iäksi - matto on kertakaikkisen kaunis ja ajaton. Sopisi aika ihanasti tuon sohvan pariksi. Mattoa meillä ei nyt ole tarkoitus uudistaa, mutta tämä kollaasi olikin haaveilua varten.

Olohuoneessa meillä on kattovalaisimina Ikean simppelit pyöreät lasipallot. Toimivat moitteetta. Näiden käyttö on meillä lisäksi aika vähäistä, sillä tykkään käyttää illan pimetessä enemmän epäsuoraa valoa, eli lattia- ja pöytävalaisimet ovat 90% useammin käytössä kuin kattovalaisimet. Jos nyt uudistaisin olohuonetta ihan urakalla ja iso rahatukko kourassa, saattaisi nuo valaisimet vaihtua näihin Aallon Golden Bell riippuvalaisimiin, joiden ajaton ja siro muotokieli toimisi satavarmasti tässä kokonaisuudessa. Väriksi valitsisin ehkä kuitenkin turvallisemmin valkoisen, vaikka kyllähän nuo mustatkin aika buenot ovat.

yön sininen








Muutama pieni uudistus olohuoneen puolelta. Tilasin joku aika sitten tummansiniset pellava-tyynynpäälliset ja kokeilin niitä olohuoneeseen ajatuksella "ei nämä tänne taida kuitenkaan sopia..". Kuinkas sitten kävikään. Siellä ne nyt ovat hyvin sulautuneena kokonaisuuteen. Tai ainakin minusta sopivat hyvin ja tuovat kivasti uutta ilmettä pitkään jatkuneeseen musta-valko-harmaaseen lookkiin.

Joskus vannoin, ettei meille koskaan tule sinistä tai limenvihreää mihinkään. Kas kummaa se mieli muuttuu, ainakin tuon sinisen suhteen. Tosin joskus 90-luvulla värien käyttö sisustuksessa on ollut ehkä hieman runsaampaa: sohvat, matot, tapetit - koko helahoito on ollut sävysävyyn sinistä. Tai näin oli ainakin meillä koti-kotona.

Yksinkertainen look ja yksivärisyys ovat tämän hetken trendejä, joten kovasti olisin kaivannut yönsinisten tyynyjen seuraksi yksivärisiä tyynyjä. Tavaroiden karsiminen on nyt Konmarin myötä kovassa nousussa ja sen myötä jopa hieman minimalistinen tyyli houkuttaa. Itsellä tämä karsiminen on kyllä kutkutellut ilman Konmarinkin lukemista, mutta toteuttaminen on vielä vaiheessa. Pitäisi karsia tavaraa ihan urakalla ja laittaa kirppispöytää. Voin nimittäin kertoa, että kaappien kätkäistö löytyy sisustustekstiilejä ja koriste-esineitä jos jonkinmoisia.

Sohvan uudistus on ollut varmaan toista vuotta mielessä, mutta kuten arvata saattaa, ei tuommoiseen isomman summan satsaukseen ole ollut nyt varaa - vauvanvaunut hankittiin lähestulkoot haaveilemani sohvan hinnalla. Säästeltävä siis on, vuosi jos toinenkin. Voisin kyllä tehdä haavekollaasia tuotteista, jotka olisivat nyt mieleen.

Jos teillä on postaustoiveita, niin ehdotelkaa ihmeessä! :)

21.1.2017

vauva


Täällä ollaan nyt taas viikon verran oltu kotona sairaslomalla massusta johtuvien liitoskipujen vuoksi. Viimeisin kuukausi onkin mennyt töiden puolesta vähän kehnosti; joka toinen viikko töissä ja joka toinen sairaslomalla. Päivätyöni on kokonaan seisomatyötä ja liikkeessä olemista, joten selkävaivaisena tuo taapertaminen on ollut jokseenkin hankalaa ja kivuliasta. Kovasti toivoisin vielä, että töissä oleminen onistuisi, mutta kehoa kuunnellen tässä nyt on mentävä. Massu kun nyt sattuu olemaan hieman tavallista suurempi ja kasvaa suoraan eteenpäin. Monella masun kasvu laajenee lantioon päin, mikä helpottaa monessa asiassa. Ajatuksena olisi käydä kokeilemassa ensi viikolla työntekoa, mutta jos kivut jatkuvat, joudun varmaan hakemaan pidempää sairaslomaa äitiyslomaan saakka, mihin on vielä kuukausi aikaa. Kivallehan se ei tunnu, sillä ennen näitä kipuiluja raskaus on edennyt vallan helposti ja ajattelin, että pystyn varmaankin olemaan lähelle äitiyslomaa töissä. Näissä asioissa ei kuitenkaan auta jäädä murehtimaan, onhan se oma ja vauvan hyvinvointi nyt prioriteetti 1.

Olen pohtinut, että aloittaisin näille vauva-aiheille ihan oman bloginsa, mutta jotenkin sen työstäminen alusta saakka on ollut hankalaa. Päädyin nyt kuitenkin ratkaisuun, jossa laajennan tämän jo olemassa olevan blogin sisällön enemmän lifestyle- ja vauvablogi-suuntaan, jolloin ehkä postausideoitakin löytyy enemmän. Eli tulevaisuudessa olisi luvassa vauva-aiheita ja ajatuksia suuresta elämänmuutoksesta. Jaksatteko siis pysyä linjoilla, vaikka aihealueet muuttuvat?

Vauva on ollut meille erittäin tervetullut jo kahden vuoden ajan. Aina asiat eivät kuitenkaan mene suunnitellusti. Toisaalta ajattelen, että asiat tapahtuvat juuri niinkuin niiden kuuluukin tapahtua. Monta murhetta ja surua on siis tullut tämän asian tiimoilta kohdattua, mutta onneksi asiat ovat kuitenkin nyt tässä pisteessä, että vauvan saapumiseen on enää reilu kaksi kuukautta aikaa. <3

Herkkänä ihmisinä minulla on ollut ajoittain aika kovia pelkoja kaikesta mahdollisesta raskauteen ja vauvaan liittyen. Pelkään välillä ihan hullujakin asioita ja mielikuvitus laukkaa välillä ihan omissa sfääreissä. Mutta kai nuo pelot ovat hyvin yleisiä ensimmäisen lapsen kohdalla, kun ei tiedä mitä edessä odottaa. Miten raskaus etenee, onko vauvalla kaikki hyvin, miten synnytys sujuu ja syntyykö terve lapsi. Nämä varmaan yleisimpiä ajatuksia, mitä moni äiti pohtii. Itsellä ajatukset ovat näiden lisäksi ehkä vielä syvemmällä ja liittyvät myös omaan masennustaustaan. Paljon pohdin sitä, että olenko tehnyt raskaana ollessani oikeat ratkaisut esimerkiksi ravinnon suhteen, tai mitkä vaikutukset ovat sillä etten ole ollut mikään urheileva mamma.. Koen myös aika ajoin kovaa jännitystä. Miten selviän synnytyksestä, miten jaksan vauva-arjen, osaanko hoitaa vauvaa oikein. Vaikka toisaalta ajattelen, että olen hyvin äidillinen ja kaikki menee varmasti hyvin luonnollisesti. Olen aina ollut ehkä tavallista pohdiskelevampi ihminen ja tässä raskausaikana oma ajatusmaailma on pyörinyt hyvin pitkälle vauvaan liityvissä asioissa. Tämä joskus ehkä liiaallisuuksiinkin yltyvä pohdiskelu, on varmasti syynä monille peloille. Olenkin nyt viime aikoina pyrkinyt keskittymään positiivisen ajatusmaailman luomiseen. Tämä on tuonut paljon huojennusta ja yritän olla mahdollisimman luottavaisin mielin tulevien muutosten suhteen.

16.1.2017

Pienelle pieni huone










Kurkataanpas vauvan huoneeseen. Tämä vajaa 10 neliön huone alkaa olla aika lailla valmis muutamia pikkujuttuja lukuunottamatta. Saimme viikonloppuna koottua pinnasängyn, joka oli viimeinen isompi hankinta vauvalle. Kaikki tarvittavat alkavat nyt siis olla kasassa, ja kylläpä hankittavaa onkin ollut. Moni vannoo kierrätyksen nimeen - mikä on äärimmäisen fiksua ja kukkarolle miellyttävämpi vaihtoehto- , mutta me päätettiin hankkia kaikki uutena. Yritin etsiskellä tori.fi-sivuilta muunmuassa pinnasänkyä, vanhaa lipastoa, keinutuolia jne, mutta sopivia ei vaan osunut kohdalle. Tarkka näkemys siitä mitä haluan ei varmaankaan helpottanut asiaa ja esimerkiksi pinnasängyssä täytyi olla tietyt ominaisuudet, jotta se toimisi meidän arjessa parhaiten. Pinnis tulee siis siirtymään vauvan synnyttyä meidän makuuhuoneeseen sängyn viereen sivuvaunuksi. Lastenhuoneena tämä tila tulee siis varsinaisesti palvelemaan käyttäjäänsä aikaisintaan puolen vuoden iässä, jolloin pinnasängyn siirtoa voisi harkita tähän kohtaan mihin se on nyt asetettu.

Vauvan huoneen sisustus mukailee muun asunnon lookkia musta-valko-harmaalla värityksellään. Väriä tuovat sitten aikanaan lelut. Olen ehkä tylsä sisustaja, mutta tämä väritys tuntuu vuodesta toiseen edelleen omimmalta, vaikka olisihan tämän tilan suhteen voinut revitellä väreillä vaikka kuinka. Toki tuohon pohjaan on helppo lisätä sitten värejä, jos mieli muuttuu. Ja onhan huoneessa nyt yksi pieni väripilkku: Viljaminpuodin ihana panda-juliste. Näistä kaikista voitte varmaan jo päätellä Beebiksen sukupuolen. Poikahan sieltä on meille tulollansa, vaikka kyllähän tämä neutraali väritys kävisi yhtä hyvin tytöllekin. Jotenkin vain tuntuu, että tyttö-vauvan kohdalla olisin ehkä revitellyt enemmän yhdellä lempiväreistäni eli vaaleanpunaisella.

Seuraavana pesänrakennusvietti siirtynee kaappien siivoukseen ja tavaran karsimiseen. Sitten vain odotellaan Beebistä saapuvaksi. <3

8.1.2017

muutama idea makuuhuoneeseen



Jos jotain jäin kuitenkin vielä kaipaamaan uudistuneeseen makuuhuoneeseen, on se valaistus ja muutama uusi tektiili. Kovasti tekisi mieli maalata tuo päätyseinäkin uusiksi, jollakin vaaleammalla pellavanharmaalla sävyllä, mutta toistaiseksi nämä muut muutokset saavat riittää. On tuo keskiharmaa ihan hyvä pohja, siihen käy melkeimpä ihan kaikki.

Makuuhuoneen valaistus on ollut retuperällä muutosta saakka (josta on yli 2,5 vuotta aikaa), joten kattovalaisin olisi ihan oikeasti tarpeen. Tällä hetkellä meillä on tuossa 15 neliön huoneessa ainoastaan yksi kattolamppu, joka sekin on ollut vain väliaikaratkaisu. Kovasti haaveilen kankaisesta valaisimesta sängyn yläpuolelle. En ole täysin vielä löytänyt sitä juuri oikeanlaista, mutta tuo Himlan valaisin Elloksella on aika lähelle sitä mitä haen. Kovasti tekisi myös vaihtaa yöpöydän valaisimet seinälle kiinnitettäviin. Noista Pien-lampuista olen tykännyt alusta saakka.

Tekstiileihin toivoisin muutaman tumman lisäyksen, jotta kokonaisuus saisi vähän kontrastia. Struktuurit kiinnostavat nyt kuoseja enemmän, joten yksi hyvä vaihtoehto olisi tuo Pentikin Winston torkkupeitto. Tyynyjä on jo aivan liikaa, mutta tuo tummansininen kahdeksan euron tyynynpäällinen ei paljoa kirpaisisi.

Katsotaan toteutuuko näistä hankinnoista mikään tai jos toteutuu niin millä aikataululla. Nyt tärkeimpänä on kaikki vauvaan liittyvä, joten säästellä täytyy, että muut sisustushaaveet toteutuvat.

uudistunut makuuhuone









Vauvanhuoneen sisutuksen myötä sisustusinto on taas iskenyt ihan kunnolla. Toki tuleva kevät ja sen mukanaan tuomat suuret muutokset vaikuttavat nekin varmasti tähän uudistumisvimmaan. Ja se, että minulla on nyt oikeasti aikaa luovuudelle! Tekisi mieli fiksailla vähän joka paikkaa. Uutta tavaraa ei kuitenkaan tarvitse aina hankkia, vaan muutoksia saa aikaan jo olemassa olevilla sisustustuotteilla - ja niitähän tässä taloudessa riittää, liiaksikin.

Uudistumisen vimma puhalsi tällä kertaa meidän makuuhuoneen kohdalla, jonne olen kaivannut uutta ilmettä jo pitkään - en vain ole saanut aikaiseksi tehdä mitään. Sängynpäädyn taso uudistui tavaroiden vaihdolla, yöpöydäksi vaihdoin kesällä ostamani Punkalive designin säilyttimen ja kuosilliset lakanat vaihtuivat tämän hetken trendikkäimpiin pellavalakanoihin, jotka nekin löytyivät omasta kaapista. Pitkulat tyynyt löytyivät entisen vierashuoneen sohvalta. Eucalyptuksen oksat maljakossa ovat Ikeasta viime kesänä ostetu - silloin ne toivat hieman ilmettä parvekkeelle. En yleensä hirvittävästi pidä tekokasveista, mutta nämä oksat ovat yllättävän aidon näköiset. Design house Stockholmin Block-valaisin pääsi sekin nyt paremmin esille ja käyttöön saakka. Pieniä muutoksia, mutta täysin erilainen tunnelma, eikö?