27.4.2017

verhomietteitä

Joka kevät se iskee, sisustuskuume. Vaikka pää on välillä aika mössöä yövalvomisten vuoksi, taitaa tuo järki sen verta kuitenkin pelittää, että ehtii miettimään sisustuksellisiakin muutoksia kotiin. Kieltämättä näin vauvakuplassa ollessa suosituimmat nettisivut taitannee olla kaikki vauvanvaatteita ja leluja koskevat saitit. Kuitenkin näin kotona aikaa viettäessä 24/7 on välillä ajateltava niitä "omia juttujakin". Tällä kertaa sain päähänpinttymän olohuoneen verhojen uusimisesta. Mitä jos vaihtaisin verhot kuviollisiin ja jopa värillisiin? Keräsin muutamia suosikkeja kollaasin muotoon. Jostain kumman syystä suurin osa on yllättäen graaffisia mustavalkoisia kuoseja, mutta en voi sille mitään että olen hieman värisokea. Jos nyt jotain väriä toisin, niin ehkä jotain tuommosta kivaa persikkaista. En sitten tiedä, mitä meidän talouden toinen päättävä osapuoli tuumaa tuommoisiin suhteellisen naisellisiin värityksiin. Tätä täytynnee nyt pohtia. Aikaakin olisi ommella, joten verhojen ei tosiaan tarvitsisi olla edes valmiit.

26.4.2017

vauvan ilo



Olen ollut äärimmäisen kiinnostunut ravintoasioista jo muutaman vuoden. Oikeastaan sen jälkeen, kun sairastuin reilu neljä vuotta sitten masennukseen, otin kaiken mahdollisen tiedon vastaan siitä, kuinka oloa voisi helpottaa edes hitusen luonnollisin keinoin. Ravintoasioiden myötä myös ravintolisäasiat tulivat tutuiksi.

Olen helposti stressaantuvaa sorttia. Minut on luokiteltu erityisherkäksi ihmiseksi, minkä vuoksi reagoin voimakkaammin aika lailla kaikkeen mahdolliseen ja sitä myötä myös stressaannun helposti. Stressi taas kuluttaa elimistöstä vitamiineja. Nykyisin teollistumisen myötä ravinnosta on lähes mahdoton saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja varsinkin jos elimistö on pienessäkin stressitilassa, on vitamiineja hyvä tankata purkista. Kaikki vitamiinit eivät suinkaan ole ns. hyviä eikä vitamiinejakaan pidä syödä turhaa. On tärkeää valikoida ne oikeat ja puhtaat valmisteet. Itse olen kokeilun kautta löytänyt minulle sopivimmat valmisteet. Syön vaihdellen eri vitamiineja, en suinkaan koko ajan kaikkia samoja. Tällä hetkellä tärkeimmät ovat monivitamiinivalmiste imettäville äideille, vahva kalaöljyvalmiste e-epa + dha, D-vitamiini, Kalsium (en syö juurikaan maitotuotteita), magnesium sekä viimeisimpänä ja jopa tärkeimpänä probiootit. Probiooteista on tänä päivänä kirjoitettu hyvin paljon ja siitä miten suoliston kunto vaikuttaa mielialaan. Söin probiootteja myös raskausaikana ja uskon sillä olevan vaikutusta myös siihen, että meillä tuhisee tuolla vallan tyytyväinen ja rauhallinen pieni miehen alku. Maitohappobakteerit ovat mielestäni raskausaikana varsin tärkeä ravintolisä pienen ihmisen kehitykselle. Tästäkin on kirjoitettu hyvin paljon ja viimeisimpänä luin Turun Yliopistollisen sairaalan tutkijan Eveliina Munukan kirjoittaman artikkelin "Probiooteilla infektiota vastaan".

Vitamiinien lisäksi käytän ruokavaliota täydentämään Synergyn L-arginiini valmistetta sekä viherjuomaa, joka tasapainottaa elimistön PH-tasapainoa. Olen käyttänyt tuota L-arginiinia sisältävää Proargi-nimistä tuotetta jo kohta kaksi vuotta eikä loppua näy. Aloitin tuotteen kokeilun hieman skeptisesti, mutta kahden viikon kokeilun jälkeen huomasin niin hurjan muutoksen omassa vireystasossa, unessa ja keskittymiskyvyssä, että sille tiellä jäin. Muutaman kuukauden käytön jälkeen minulta hävisi "aivosumu" ja kaikinpuolin muutenkin olo muuttui koko ajan postiivisempaan suuntaan.

Imetyksen alkutaipaleella kokeilin maidonnousuun kuvassa näkyvää Frantsilan vauvan ilo-teetä. Ja voi kyllä, tee toimi! Juon edelleenkin tätä kupin-kaksi päivässä ja välillä kun olen unohtanut sen juoda, ei maidontuotanto ole ollenkaan niin runsasta. Suuri suositus siis tälle täysin luomutuotteelle! Kaiken tämän lisäksi vauva on poikkeuksellisen tyytyväinen seuraavasta syötöstä, kun olen tämän juonut. Naureskelee vain syönnin jälkeen. Äidin ravintohan vaikuttaa kahden-kolmen tunnin viiveellä rintamaitoon ja sitä kautta tietysti vauvaankin. Tee siis todella toimii nimensä mukaisesti - vauva on iloinen.

arjen rutiineista

Rakastan rutiineja. Ne helpottavat elämää kummasti, ja varsinkin nyt pienen vauvan kanssa samalla kaavalla toistuvat rutiinit ovat yksi tärkeimmistä asioista arjen toimivuuden kannalta. Tässä lyhyesti kerrottuna meidän päivän kulku sisältäen rutiinit, jotka ovat tässä kuukauden aikana muotoutuneet.

Aamu

Heräämme vauvan kanssa vaihdellen klo7-9 aikaan, tai no äiti herää ja vauvahan jatkaa taas unia seuraavasta syötöstä. Esimerkiksi eilen aamuna poitsu antoi äidin nukkua jopa puoli yhdeksään. Luksusta verrattuna edellisten päivien seitsemän herätyksiin. Toki tätä ennen syötiin klo6:30 ja sitä ennen 3:30. Meillä syödään siis päänsääntöisesti kolmen tunnin välein, mikä onkin näin pienelle vauvalle se optimi syöntiaika.

Aamuherätyksen jälkeen syötän pojan, vaihdan vaipan ja laitan unille joko yläkerran pinnikseen tai alakertaan päiväunisänkyyn. Sen jälkeen alkaa äidin aamutoimet. Laitan itkuhälyttimen sängyn viereen, jotta kuulen jos poitsu päättääkin herätä kesken unien. Sen jälkeen itse suihkuun, pukeutuminen, aamusiistiytymiset ja aamupala. Näiden jälkeen saatan ehtiä hieman järjestelemään alakertaa.

Poika heräilee aamulla yleensä tiheämmin. Tänään hän nukkui aamusyötön jälkeen puolitoista tuntia pinnasängyssä. Tämä aika riittää vallan hyvin minun aamutoimille. Sittempä sama kaava toistuu. Syöttö, vaipanvaihto, vauvan aamuputsaukset ja päivävaatteiden pukeminen. Siirrymme alakertaan, jossa pötkötellään vähän aikaa lattialla ensin selällään ja sen jälkeen mahallaan. Niskan vahvistamista pyritään tekemään ainakin se kolme kertaa päivässä massullaan ollen. Tämän jälkeen laitan pojan nukkumaan fleecehaalarissa päiväunisänkyyn. Näitä unia poika nukkuu sen parisen tuntia.


Keskipäivä

Puolen päivän unien aikaan eli noin klo10:30-12 ehdin siivota yläkertaa: pedata sängyn, laittaa edellisen päivän pyykit kaappiin ja laittaa uuden koneellisen pyörimään. Kyllä, meillä pestään pyykkiä melkeimpä joka päivä ja siivotaan myös (vaikkakin kuvassa on nyt vähän tavarat hujanhajan). Kummasti sitä vaan likapyykkiä kertyy. Tämä pikkumies nimittäin puklaa päivässä kahdesta kolmeen bodya ja kakkii likaiseksi vähintään yhdet housut.

Seuraavan heräämisen ja syötön jälkeen lähdetäänkin ulkoilemaan. Tämäkin sattuu pääsääntöisesti klo11:30-13 välille. Toisinaan käyn ulkoilemassa yhdessä äitiystävän kanssa ta sitten ihan itsekseni Liitu-koira mukanani. Ulkoilun jälkeen poika nukkuu monesti vielä tunnin joko ulkona tai sisällä. Näiden unien aikaan ehdin itse syödä lounaan vaihtelevasti klo13-15.



Iltapäivä

Iltapäiväunet ovat monesti ne pisimmät, melkein kolme tuntia, ja näistä pyrin itsekin lepäämään. Joko nukun tunnin päiväunet tai jos ei väsytä, teen omia juttuja, kuten nyt kirjoitan blogia. Iltapäivästä odotellaan myös isiä kotiin ja aloittelen päivällisen teon monesti klo17-18 aikaan. Alkuillasta poika ottaa vielä monesti yhdet unet ennen iltatoimia.

Ilta

Illalla poika aloittaa monesti tankkaamaan yötä vasten ja syö useamman kerran ennen nukkumaan menoa. Klo21-22 siirrymme yleensä yläkertaan joko iltaitkun saattelemana (tämä on usein päivän ainoa hetki, kun meillä itketään kunnolla) tai sitten rauhassa massu täynnä. Iltapuuhiin kuuluu yleensä perus pesut (pylly, kaula, kasvot, kädet, kainalot, korvantaustat ja napa) tai kylvetys saunan lämmittäessä kivasti kylpyhuonetta ja yöpuvun pukeminen. Sänkyyn rauhotutaan vaihdellen unipussissa klo22-00. Tätä ennen imetän ja annan vielä korviketta päälle, jotta saadaan yksi hieman pidempi -tai no kolmen tunnin- pätkä unta. Tämä ystävältä saatu vinkki on auttanut hurjasti omaan jaksamiseen, sillä ennen tätä poika söi öisin välillä 1,5 tunnin välein. Nyt kun saan edes kerran yössä sen kolmen tunnin yhtäjaksoisen unen, jaksan päivän paljon paremmin. Joku tietysti voi olla huolissaan, että kärsiikö tästä maidontulo, mutta kun syötän pojalle ensin molemmat rinnat ja vasta sen jälkeen korvikkeen, ei pitäisi olla huolta maidontuotannosta.



Yö vaihtelee luonnollisesti siitä, moneltako poika on nukahtanut. Viime yönä hän nukahti noin klo22:30 ja heräsi seuraavan kerran 01:20. Tästä syöttö niin, että annan ensin toisen rinnan, sitten vaipanvaihto ja sen jälkeen toisen rinnan syöttö. Näin hän alkaa väsyä jo rinnalle, jolloin nukuttamiseen ei enää mene aikaa keskellä yötä. Yöllisiin syöttö- ja vaipanvaihto ja nukutus-hommiin menee vaihdelle 20-40 minuttia. Seuraava herätys olikin sitten viideltä. Eli sain näiden kahden syötön välissä sen tärkeän noin kolmen tunnin unipätkän. Ja taas sama homma toistuu ja unille. Seuraava herätys olikin sitten 7:30, josta itse nousinkin jo ylös. Ja aamu alkaa samalla kaavalla. Saan siis vaihdellen 6-8 tuntia unta, joka on pilkkoutunut yleensä kolmeen pätkään. Ilman imetyshormoneja tämä olisi varmasti tuplaten raskaampaa, mutta niin se vain luonto hoitaa tämänkin asian kummallisen hyvin - hormooneilla on todentotta suuri vaikutus moneen asiaan.



17.4.2017

raskausajasta


Milloin sait tietää raskaudesta ja milloin kerroit muille asiasta?

Tiesin jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että nyt tapahtuu kehossa muutoksia. Olimme Tampereella kesälomareissulla ja kehossa tuntui jotenkin erilaiselle. Taisi olla heinäkuun puoliväli. Raskaustestin tein heinäkuun lopulla ja plussaahan se näytti. 
Olen todella huono pitämään positiivia salaisuuksia, varsinkin tämä pitkään odotettu salaisuus oli hankalaa pitää salassa ystäviltä ja työkavereilta, jotka näkivät minua päivittäin. Ystävät saivatkin tietää iloisen uutisen ensimmäisenä, heti plussatestin jälkeen ja työkavereille taisin kertoa viikolla kuusi. Vanhemmille ja sisarruksille panttasimme tietoa viikolle 12 saakka, ihan vain varmuuden vuoksi ja että np-ultrasta saataisiin hyvät uutiset. 
Hyvä ystäväni on opiskellut vyöhyketerapiaa ja kertoi minulle jo pari vuotta sitten, kuinka korvasta näkee kohdun pisteestä onko raskaana ja että tuleeko tyttö vai poika. Tyttö näkyy oikeasta korvasta ja poika vasemmasta. Näin itselläni tuon ryynimäisen pallukan jo ennen raskaustestin tekoa ja vasemmassa korvassahan se oli. 

Kuinka raskausaika sujui kokonaisuudessaan?

Näin jälkeenpäin muistellen raskausaikaani, olen todella kiitollinen siitä, kuinka hyvin tuo yhdeksän kuukautta loppujen lopuksi sujui. Toki harmittaa, etten voinut olla töissä pidempään, mutta muuten pääsin varsin helpolla. En oksentanut kertaakaan, mieli pysyi vallan positiivisena ensimmäiset kaksi kolmannesta - viimeinen kolmannes tai oikeastaan viimeinen kuukausi oli henkisesti ehkä raskain koko raskausajasta, sillä synnytyspelko varjosti mieltä päivisin hyvinkin paljon. Myös viikolla 26 todettu raskausajan diabetes harmitti kovin, mutta sain sen pidettyä todella hyvin aisoissa ruokavaliohoidolla. Parasta aikaa raskaudessa oli ehdottomasti keskimmäinen kolmannes, jolloin voin mitä parhaiten, ja esimerkiksi töissä pystyin tekemään asioita jopa normaalia tehokkaammin. Töistä jäädessäni pois kokonaan raskausviikolla 31 liitoskivut olivat kovimmillaan ja supistuksia alkoi tuntua pienestäkin rasituksesta.  Liitoskivut alkoivat jo viikolla 28 ja silloin olinkin jo ensimmäisen viikon sairaslomalla. Nämä kivut olivat sen verta ikävänlaisia, että jopa koiran ulkoilutus lähipusikossa tuotti tuskaa. Kokonaisuudessaan koen kuitenkin, että raskaus sopi minulle ja olen hyvilläni siitä, kuinka mukavasti kaikki sujui.

Mikä oli parasta?

Parasta raskaana ollessa oli ehdottomasti nähdä kehon muutos ja tuntea ensimmäiset hipsutusliikkeet vatsassa ja myöhemmin sitten kunnon mojovat potkut. Iloisen mielen toi myös asiakaspalvelutyössä vakioasiakkailta saadut onnittelut ja kehut kauniista vatsasta.


Mikä oli ikävintä?

Fyysiset kipuilut loppuajasta ja synnytyspelko olivat ehkä ne kaikista ikävimmät asiat.  Koin myös jokseenkin kiusallisena sen, kuinka "vapaata riistaa" sitä raskaana ollessa on kaikenmaailman kommenteille "ompa poikkeuksellisen iso vatsa noille viikoille" "lähdehän siitä lyllertämään.." jne. Vaikka uskon, ettei kukaan pahalla varmaan noita kommentteja sanonut, tuntuivat ne sillä hetkellä ikävälle. 



Mitkä olivat ruokahimot?

Alkuraskaudessa söin vielä gluteenittomasti, mutta ehkä viikolla kahdeksan aloin syömään pikkuhiljaa normaalisti kotimaisia viljatuotteita. Tämän myötä ruisleipä + juusto oli yksi ehdottomasti kovin himotus. Ja oikeastaan kaikki suolainen ja epäterveellinenkin ruoka, kuten sipsit pitsa ja peruna kaikessa mahdollisessa muodossaan. Myöhemmin myös kaikki makea, erityisesti kaikki leivonnaiset ja taikina kaikissa muodoissaan (kyllä taikina, niin omituista kuin se onkin!) meinasivat viedä järjen, kun niitä teki niin kovin mieli ja loppuajasta en niitä voinut syödä radi-tuomion vuoksi.

Entä ruokainhokit?

Alkuun kaikki makea ällötti, mutta aika nopeasti sekin muuttui. 

Mikä yllätti?

Kuinka nopeasti viikot vierivät ja kuinka hankalaa nukkuminen oli puolen välin jälkeen. 

Mikä harmitti?

Niinkuin mainitsin tuolla yllä, muutamat ikävät kommentit harmittivat, ja se kun jouduin jäämään töistä melko ajoissa jo pois.

Mikä oli raskausajan lempivaatetus?

Mahan näkyessä kunnolla ihaninta oli pukeutua vartalon myötäisiin vaatteisiin, kun ei tarvinnut miettiä pömpöttääkö vatsa ja näytänkö lihavalta. Raskausvatsan kanssa ei tosiaan näitä ongelmia ollut ja pukeutuminen olikin haastellisuudessaan myös ihanaa. Lempivaatetus taisi olla leggingssit + tunika + neule ja myös erilaiset hameet tiukkoine yläosineen. 

Mikä huvitti raskausaikana?

Vauvan hikka huvitti joka ikinen kerta, askelten hitaus loppuajasta ja kovat potkut masuasukilta, jotka näkyivät vatsan muljahteluina puolelta toiselle.

Kuinka urheilit raskausaikana?

Ennen raskautta kävin kuntosalilla ja lenkillä, mutta alkuraskauden väsymys sai urheilu-minäni talvihorrokseen ja salilla käyminen stoppasi heti ensimmäisillä viikoilla. Tämä hieman harmittaa näin jälkikäteen, sillä olisin voinut estää esimerkiksi kovat selkäkivut treenillä - tai sitten en. Mistä näistä tietää. Tuskin se nyt asiaa olisi pahentanut. Päivätyöni on kuitenkin sen verran "liikunnallista" (askelmittari näytti 10h päivän aikana 38 000 askelta), että annoin itselleni luvan luistaa muusta urheilusta. Raskausajan liikunta koostui siis hyötyliikunnasta työmaalla ja muutamista kävelylenkeistä viikossa koiran kanssa.




15.4.2017

Mestaripiiros



"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään


Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut


Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sait
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait


Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan"

-Anna Puu Mestaripiiros-

Meidän rakas poikamme syntyi perjantaina 24.3.2017 klo 6:39, samana päivänä, kun minun isäni on syntynyt. Papalle paras mahdollinen syntymäpäivälahja. Potra poika painoi 3930 grammaa ja oli 53 cm pitkä. Nämä mitat ylitettiinkin reippaasti alle viikossa, sillä ruoka maistuu hänelle vähän turhankin hyvin. Kymmenen vuorokauden paino neuvolatädin kotikäynnillä oli jo 4280 grammaa ja kasvu jatkuu huimaa vauhtia.


Kerron nyt tiivistettysti kuulumiset ja myöhemmin sitten tarkemmin lisää. Synnytys meni kätilön mukaan kuin oppikirjasta. Eli olen itsestäni enemmän kuin ylpeä! Kova synnytyspelkoni varjosti etenkin loppuraskautta melko lailla ja varsinkin pojan suuren kokoarvion vuoksi jännitin, että kuinka tästä hommasta tulen oikeen selviytymään. Käynnistyspäätös tehtiin helmikuun lopulla ja tätäkin jännitin hurjasti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin. Synnytys käynnistettiin keskiviikkona ja poika syntyi perjantaina. Käynnistyksestäkin jäi oikein hyvät muistot, sillä kaikki tapahtui hyvin pehmeästi astettain. Varsinaisen synnytyksen kestoksi laskeskelin itse noin 15 tuntia. Pahinta tästä ajasta olivat ensimmäiset cm-avautumiset ja lopuksi ponnistus.  Sain kaiken toivomani kivunlievityksen ammeesta lähtien, joka olikin kaikista parhain kivunlievitys. Muistan synnytyksen aikana ajatelleeni, ettei enää koskaan ikinä tähän hommaan uudelleen, mutta niin se vain kaikki unohtui ja äkkiä. Niinkuin kaikki ovat kertoneet. 



Kotona vauva-arki on mennyt toistaiseksi hyvin. Imetys sujuu ja poika nukkuu vaihdellen kahden-neljän tunnin pätkissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa poika ei itkenyt nimeksikään ja nukkuikin hyvin kolmisen tuntia kerrallaan. Kahden viikon jälkeen itkuisuus on lisääntynyt (niinkuin tuntuu käyvän monen vauvan kohdalla, mitä olen kuullut ja lukenut), mutta edelleen ollaan siellä "normaalin itkun rajoissa"..ei siis huudeta tuntitolkulla putkeen, vaan hetkittäin. Taitaako 20 minuuttia olla pisin yhtämittainen aika kunnon itkua. Ei siinä, sekin tuntuu ikuisuudelta ja raastaa äidin sydämen vereslihalle, mutta niin vain siihenkin alkaa tottumaan. Toivottavasti tämä ei tästä pahenisi, vaan saataisin pitää meidän suhteellisen tyytyväinen ja rauhallinen poitsu tästäkin eteenpäin. Toki kaikki on mahdollista, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä. 



Oma vointi on ollut toistaiseksi hyvä. Vauvakuplassa eläminen ensimmäiset kaksi viikkoa oli ehkä parasta aikaa elämästäni. Kaikki näyttäytyi vaaleanpunaisen linssin läpi. Nyt hormoonien tasaantuessa huomaan myös oman mielialan palautuvan ennalleen. Vielä ei kuitenkaan mitään masennuksen merkkejä ole havaittavissa ja voi kun rukoilen, että säästyisin siltä. Kaikkeen olen kuitenkin ennalta varautunut ja huomaan murehtivani jo ennalta asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut. Toivotaan siis tämänkin suhteen, että tähdet olisivat paikallaan taivaalla ja saisin nauttia tästä vauva-ajasta kaikkine iloineen ilman lääkityksiä. Fyysisesti synnytyksestä palautuminen on yllättänyt nopeudellaan. Joka aamu ihmettelen pienentynyttä vatsan seutua, joka on jo aika lailla normaalin mitoissa. Minullehan kertyi raskauskiloja melkein toistakymmentä, ja enää noista on jäljellä seitsemän. Uskoisin tämän lähtevän imetyksellä ja vaunulenkeillä. Tai vaikka paino jumahtaisikin tähän, en kuitenkaan olisi paljoa ylipainoinen, sanotaanko että kolmen-neljän kilon pudotus olisi jo sellainen mihin olisin tyytyväinen. Onnekseni säästyin myös raskausarvilta, kiitetään tästä hyviä geenejä ja ahkeraa Bio Oilin käyttöä. 


Kaiken kaikkiaan täällä on asiat vallan mallillaan. Toki pidempiä unia äiti kaipailee, mutta jospa sekin joskus normaalisoituu. Isi saa nukuttua välillä jopa 10 tunnin unia, mutta omat unet jäävät vaihdellen 4-8 tuntiin / yö herätyksineen. Tällä hetkellä meillä taitaa olla jonkin sortin tiheän imun kausi, sillä syöttöväli on ollut lyhyimmillään tunnin mittainen. Tämäkin on vaihe, joka saattaa viikon sisällä muuttua. Edelleen eletään hetkessä ja nautitaan nyt tästä kaikesta mitä meille on suotu. <3