15.4.2017

Mestaripiiros



"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään


Päivä kului, mut hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut


Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sait
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait


Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan"

-Anna Puu Mestaripiiros-

Meidän rakas poikamme syntyi perjantaina 24.3.2017 klo 6:39, samana päivänä, kun minun isäni on syntynyt. Papalle paras mahdollinen syntymäpäivälahja. Potra poika painoi 3930 grammaa ja oli 53 cm pitkä. Nämä mitat ylitettiinkin reippaasti alle viikossa, sillä ruoka maistuu hänelle vähän turhankin hyvin. Kymmenen vuorokauden paino neuvolatädin kotikäynnillä oli jo 4280 grammaa ja kasvu jatkuu huimaa vauhtia.


Kerron nyt tiivistettysti kuulumiset ja myöhemmin sitten tarkemmin lisää. Synnytys meni kätilön mukaan kuin oppikirjasta. Eli olen itsestäni enemmän kuin ylpeä! Kova synnytyspelkoni varjosti etenkin loppuraskautta melko lailla ja varsinkin pojan suuren kokoarvion vuoksi jännitin, että kuinka tästä hommasta tulen oikeen selviytymään. Käynnistyspäätös tehtiin helmikuun lopulla ja tätäkin jännitin hurjasti. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin. Synnytys käynnistettiin keskiviikkona ja poika syntyi perjantaina. Käynnistyksestäkin jäi oikein hyvät muistot, sillä kaikki tapahtui hyvin pehmeästi astettain. Varsinaisen synnytyksen kestoksi laskeskelin itse noin 15 tuntia. Pahinta tästä ajasta olivat ensimmäiset cm-avautumiset ja lopuksi ponnistus.  Sain kaiken toivomani kivunlievityksen ammeesta lähtien, joka olikin kaikista parhain kivunlievitys. Muistan synnytyksen aikana ajatelleeni, ettei enää koskaan ikinä tähän hommaan uudelleen, mutta niin se vain kaikki unohtui ja äkkiä. Niinkuin kaikki ovat kertoneet. 



Kotona vauva-arki on mennyt toistaiseksi hyvin. Imetys sujuu ja poika nukkuu vaihdellen kahden-neljän tunnin pätkissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa poika ei itkenyt nimeksikään ja nukkuikin hyvin kolmisen tuntia kerrallaan. Kahden viikon jälkeen itkuisuus on lisääntynyt (niinkuin tuntuu käyvän monen vauvan kohdalla, mitä olen kuullut ja lukenut), mutta edelleen ollaan siellä "normaalin itkun rajoissa"..ei siis huudeta tuntitolkulla putkeen, vaan hetkittäin. Taitaako 20 minuuttia olla pisin yhtämittainen aika kunnon itkua. Ei siinä, sekin tuntuu ikuisuudelta ja raastaa äidin sydämen vereslihalle, mutta niin vain siihenkin alkaa tottumaan. Toivottavasti tämä ei tästä pahenisi, vaan saataisin pitää meidän suhteellisen tyytyväinen ja rauhallinen poitsu tästäkin eteenpäin. Toki kaikki on mahdollista, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä. 



Oma vointi on ollut toistaiseksi hyvä. Vauvakuplassa eläminen ensimmäiset kaksi viikkoa oli ehkä parasta aikaa elämästäni. Kaikki näyttäytyi vaaleanpunaisen linssin läpi. Nyt hormoonien tasaantuessa huomaan myös oman mielialan palautuvan ennalleen. Vielä ei kuitenkaan mitään masennuksen merkkejä ole havaittavissa ja voi kun rukoilen, että säästyisin siltä. Kaikkeen olen kuitenkin ennalta varautunut ja huomaan murehtivani jo ennalta asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut. Toivotaan siis tämänkin suhteen, että tähdet olisivat paikallaan taivaalla ja saisin nauttia tästä vauva-ajasta kaikkine iloineen ilman lääkityksiä. Fyysisesti synnytyksestä palautuminen on yllättänyt nopeudellaan. Joka aamu ihmettelen pienentynyttä vatsan seutua, joka on jo aika lailla normaalin mitoissa. Minullehan kertyi raskauskiloja melkein toistakymmentä, ja enää noista on jäljellä seitsemän. Uskoisin tämän lähtevän imetyksellä ja vaunulenkeillä. Tai vaikka paino jumahtaisikin tähän, en kuitenkaan olisi paljoa ylipainoinen, sanotaanko että kolmen-neljän kilon pudotus olisi jo sellainen mihin olisin tyytyväinen. Onnekseni säästyin myös raskausarvilta, kiitetään tästä hyviä geenejä ja ahkeraa Bio Oilin käyttöä. 


Kaiken kaikkiaan täällä on asiat vallan mallillaan. Toki pidempiä unia äiti kaipailee, mutta jospa sekin joskus normaalisoituu. Isi saa nukuttua välillä jopa 10 tunnin unia, mutta omat unet jäävät vaihdellen 4-8 tuntiin / yö herätyksineen. Tällä hetkellä meillä taitaa olla jonkin sortin tiheän imun kausi, sillä syöttöväli on ollut lyhyimmillään tunnin mittainen. Tämäkin on vaihe, joka saattaa viikon sisällä muuttua. Edelleen eletään hetkessä ja nautitaan nyt tästä kaikesta mitä meille on suotu. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti